- Jaa:
Paras tapa hoitaa sairauksia, on edelleen ennaltaehkäistä niitä. Ja hienointa on, että jokaisella meistä on mahdollisuus siihen omilla tekemisillä ja valinnoilla. Terveyden edistämiskäsitteen muodostavat nimittäin terveellinen ravitsemus, säännönmukainen liikkuminen ja palauttava uni.
Uni on ihmisen tärkein energialähde. Jaksamisen ja resilienssin perusta. Se olotila mikä meillä on herätessämme, määriteltiin yön aikana. Unella on muitakin elintärkeitä tehtäviä ihmiselle. Aivot puhdistautuvat, aineenvaihduntaa säädellään ja tapahtuu oppimista.
Ilman energisoivaa unta ei ole terveellistä elämää. Emme jaksa liikkua säännöllisesti, emmekä syödä terveellisesti. Toisaalta ravitsemus ja liikunta vaikuttavat merkittävästi meidän nukkumiseemme. Elintavoilla on vankka yhteys toisiinsa. Niin hyvässä, kuin pahassa.
Julkisuudessa käydään ehtymättä keskustelua lihavuudesta. Käsittelee asiaa, kuinka päin vaan, niin lääketieteen näkökulmasta fakta on, että lihavuuteen liittyy merkittävä sairastavuusriski.
Lihavuuspandemia on yksi suurimpia yhteiskunnallisia haasteita maailmalaajuisesti. Suomessa työikäisistä miehistä 65 % ja naisista 49 % oli painoindeksin mukaan ylipainoisia tai lihavia. Lapsista, joka viides tyttö ja joka kolmas poika, on ylipainoinen tai lihava. USA:ssa jopa 42 % aikuisista ja 20 % lapsista luokitellaan lihaviksi.
Iso osa ihmisistä nukkuu jatkuvasti tarpeitaan vähemmän. Oma käyttäytymisemme heikentää unen laatua. Unihäiriöt, kuten esimerkiksi uniapnea ja unettomuus ovat lisääntyneet merkittävästi ja ovat yleisyydeltään kansansairauksia. Elämme kroonisessa univajeessa. Globaalisti.
Univaje lisää näläntunnetta ja ruokahalua hormonaalisten mekanismien kautta.
Univaje lisää näläntunnetta ja ruokahalua hormonaalisten mekanismien kautta. Kylläisyyshormoni leptiinin toiminta heikkenee ja nälkähormoni greliinin voimistuu. Päivällä esiintyy voimakkaita nälkäpiikkejä ja tekee mieli hiilihydraatteja. Toisaalta univajeinen, väsynyt ihminen ei jaksa miettiä, mitä suuhunsa laittaa. Ja kun sekä mieli että elimistö laittavat kampoihin, on lähes mahdotonta hallita omaa painoaan.
Unen ja ravitsemuksen välinen yhteys on kiistaton ja kaksisuuntainen. Molemmat ovat fysiologisia, elintärkeitä toimintoja. Ilman niitä ihminen ei voi elää. Siitä huolimatta molempia laiminlyödään.
Painonnousun ohella epäterveellinen ja -säännöllinen ravitsemus vaikuttaa nukkumiseen. Ruokailujen jälkeen ilmaantuu päivällä armotonta väsymystä, joka altistaa vireystilan kohoamiseen iltaan kohden. Luoden haasteen laadukkaalle unelle.
Lihavuus on merkittävin yksittäinen riskitekijä uniapnealle. Uniapnealähetteet ovat jo räjähtäneet käsiin, mutta valtaosa uniapneasta on edelleen tunnistamatta. Uniapneassa pienikin painon nousu saattaa altistaa sairauden pahenemiselle. Ja mitä vaikeampi uniapnea, sitä suurempi komplikaatioriski.
Painonlaskun tulisikin olla ensisijainen hoito uniapneassa. Lievässä uniapneassa ≥ 5 % pysyvä painonlasku riittää jopa parantamaan sen. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa onnistuneen ylipainehengityshoidon jälkeen hoitoa tehostaen. Painonlaskuun tähtäävä hoito tulisi arvioida yksilöllisesti elämäntapaintervention, lääkehoidon ja lihavuusleikkauksen välillä.
Hyvinvointi rakennetaan omalla tekemisellä. Niin potilaittemme kuin meidän itsemme. Säännönmukainen, terveellinen ravitsemus on helpoin tapa edistää nukkumista. Toisaalta hyödylliset muutokset nukkumisessa vaikuttavat suotuisasti painonhallintaan.
Edelleen varsin usein, kun puhutaan elintapahoidosta, käsittää se ravitsemuksen ja liikkumisen. Uni loistaa poissaolollaan. Elämätapainterventiossa tulisi huomioida kaikkia kolmea ja miettiä aina tapauskohtaisesti mistä kannattaa lähteä liikkeelle.