- Jaa:
JAMA Intern Medicinessä helmikuussa 2022 julkaistu satunnaistettu tutkimus osoittaa, että unen määrän lisääminen systemaattisella opastuksella vaikuttaa suotuisasti painonhallintaan. Tutkimukseen osallistui 80 henkilöä, joiden uniaika oli säännönmukaisesti alle 6.5 tuntia yössä ja BMI 25-29.9. Seuranta-aika oli neljä viikkoa.
Tutkimuksessa havaittiin, että jo reilun tunnin yöunen lisääminen vähensi merkittävästi päivittäisen energian tarvetta ja aikaansai painonlaskua interventioryhmässä ilman muutoksia ravitsemuksessa tai liikunnassa. Tutkimusryhmän mukaan paremmat opastukset unen määrän lisäämiseen tulisi jatkossa systemaattisesti liittää mukaan painonhallintaohjeistuksiin taistelussa lihavuusepidemiaa vastaan (1).
Lihavuus lisääntyy Suomessa. Työikäisistä 20–54-vuotiaista miehistä 65 prosenttia ja naisista 49 prosenttia oli painoindeksin mukaan ylipainoisia tai lihavia vuonna 2020 (2). Lihavuuden yleistymisen taustasyyt lienevät moninaiset. Silmiinpistävää kuitenkin on, että ylipainoa tutkittaessa poikkeuksetta tutkimuksissa raportoidaan elintavoista: yhä vähentyvä liikkuminen ja suosituksiin nähden heikohko ravitsemus, etenkin kasvisten osalta. Unidata sen sijaan loistaa poissaolollaan.
Unen ja ravitsemuksen välinen yhteys on kiistaton ja kaksisuuntainen. Epidemiologiset ja laboratoriotutkimukset osoittavat alle seitsemän tunnin yöunen olevan merkittävä metabolinen terveysriski, altistaen mm. ylipainolle ja sokeriaineenvaihduntahäiriöille (3,4).
Väsynyt ihminen ei jaksa miettiä mitä suuhunsa laittaa. Väsymys myös helposti ahdistaa ja syöminen muuttuu tunneperäiseksi. Lukuisat tutkimukset osoittavat univajeen vaikutukset myös elimistöömme. Kylläisyyshormoni leptiinin toiminta heikkenee ja nälkähormoni greliinin voimistuu. Päivää tulee nälkäpiikkejä, sitä kuuluisaa kammonälkää ja tekee mieli hiilaria (5). Toisaalta ravitsemuksella on vaikutuksia uneen (6,7).
Miksi sitten unen määrän lisääminen olisi helpoin keino laihduttaa.
Yksinkertaiseksi siksi, että iso osa meistä ihmisistä nukkuu säännönmukaisesti tarpeitaan vähemmän. Oma käyttäytymisemme ilta-aktiivisuuden ja epäsäännöllisen elämänrytmin kautta aiheuttaa myös unen laadun heikkenemistä (8,9). Unihäiriöt lisääntyvät merkittävästi ja ovat jo yleisyydeltään uusia kansansairauksia (10). Elämme kroonisessa univajeessa ja ilmiö on globaali. Surullisinta on, että suurin osa meistä myös tiedostaa sen ja silti toimii näin.
Uni on puhtainta fysiologiaa. Ilman energisoivaa unta, ei ole muutakaan terveellistä elämää. Emme jaksa liikkua säännönmukaisesti, emmekä syödä terveellisesti. Uni on ihmisen tärkein energian lähde ja se kuuluisa palautuminen, tapahtuu pääosin nukkuessamme. Uni on kaiken kuormituksen vastavoima. Niin tärkeä asia nukkuminen on meidän jaksamisemme kannalta.
Vaikka unenmäärän vähenemistä vuosikymmenten aikana ei mitata tunneissa, on hyvä ymmärtää, että digitaalisen vallankumouksen myötä työelämämme on muuttunut yhä enemmän kuormittavammaksi. Epäsäännöllinen työaika on lisääntynyt, altistaen ihmisiä yhä useammin ilta- ja yötyölle.
Tutkimukset osoittavat kiistattomasti ilta- ja etenkin yötyön terveysriskit (11). Etätyön yleistyessä, on iso riski, että monella työnteko siirtyy yhä myöhäisemmäksi (12). Tietämättä mitä se fysiologisesti ihmiselle merkitsee. Ihminen nukkuu, aivot ei. Työskentely aktivoi aina aivotoimintaamme ja illalla tehtynä, altistaa unen laadun heikkenemiselle. Meillä on dilemma, ihmisen kokonaisvaltainen kuormitus on lisääntynyt huimasti kuluneiden parin vuosikymmenen aikana ja miten olemme siihen vastanneet: laiminlyömällä untamme.
Tiedostaen unen fysiologisen ainutlaatuisen ja myös sen, että nukkuminen on muokattavissa oleva elintapa, siinä missä ravitsemus ja liikunta, on hämmästyttävää huomata, että tutkimusrintama huutaa tyhjyyttä uni-interventioiden osalta. Poikkeuksetta, kun tuodaan esille elintapainterventiota, kyseessä ovat ravitsemus- ja liikkumisopastukset. Tietääkseni, ei ole yhtään kunnollista, satunnaistettua tutkimusta, jossa kaikki kolme terveyttä edistävää toimintoa olisi yhdistetty interventiona.
Puutteellisen unen vaikutukset tulevat niin hiipien,
että ihminen usein ei itsekään ymmärrä kärsivänsä univajeesta. Näen sen työssäni päivittäin. Väsynyt potilas ei huijaa lääkäriä, kun kertoo, että jaksaa ihan hyvin. Totuus on, että hän on väsymyksensä vanki, hän on tottunut olotilaansa, siitä on tullut hänen uusi norminsa.
Kysykää potilaittenne nukkumisesta. Pitäkään ”kliininen” silmä auki. Yhä parempia ja varhaisempia uni-interventioita kaivataan kipeästi. Hankalissa unihäiriöissä taas kynnys lähettää potilas tutkimuksiin, on edelleen liian korkea. Jo pelkästään uniapnean osalta 80-90 prosenttia potilaista on edelleen tunnistamatta ja siten hoitamatta (10).
Uni on terveellisten elintapojen peruskallio. Ilman virkistävää unta ei ole hyvinvointia. Jos haluaisi tehdä jonkin asian erinomaisesti omassa elintavassaan, panostaisin nukkumiseen. Se on meidän lääkäreidenkin hyvää pitää mielessä. Usein jo pienillä nukkumisen parannuksilla voi päiväaikaiset subjektiiviset vaikutukset olla aivan järisyttävät (13). Hyvä uni kun mahdollistaa ihan huikeita asioita ihmisen elämässä. Ja mikä parasta, tähän lääkkeeseen ei sisälly mitään haittavaikutuksia, ihminen ei tee itselleen hallaa nukkumalla lisää.